Höyryhinaaja "Fiskars" vastavalmistuneena v. 1892 Hietalahden telakan rannassa Helsingissä.
Erkki Riimalan kokoelmat

Ahdin historiaa

Ahti rakennettiin Helsingissä O. Eklundin konepajalla vuonna 1892. Tilaajana oli Oy Fiskars Ab, joka antoi alukselle nimen "Fiskars". Sittemmin yhtiön hankittua toisen hinaajan sai ensimmäinen keulaansa nimen "Fiskars I".

Aluksen säilyneestä tilauskirjasta käy ilmi, että sen kapteenin ja konemestarin hyttien sisustukseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Kapteeni oli tietysti päällikkö, mutta koneenhoitaja eli masinisti oli niin tärkeä viskaali höyrylaivassa, että katsottiin viisaimmaksi rakentaa hytit samantasoisiksi molemmille herroille.

Fiskars I:n kipparina laivan taipaleen alkuaikoina (tarkempi ajankohta ei tiedossa) toiminut Johan August Mattsson vaimonsa Augustan kanssa.

Margita Jalavan arkistot.

Fiskars-hinaajan päätehtävänä oli tukkilauttojen hinaus yhtiön omilta metsäalueilta Skogbyn (Lappohja) höyrysahalle. Lisäksi sen tehtäviin kuului ajoittain yhtiön malminetsintään tarvittavan kaluston proomukuljetukset. Ja mahtuipa arkisen työn lomaan myös virkistysretkiä Tammisaaren saaristoon.

Toisen maailmansodan vuodet Fiskars-hinaajat palvelivat puolustusvoimia, hoidellen mm. tavarakuljetuksia proomuilla rannikon linnakkeille. Sotien jälkeen vuonna 1945 päätettiin alus myydä Särkisaloon liikemies Eino Löflundille, joka nimesi sen Ahdiksi. Ahtiin tehtiin kunnostuksia hytteihin, kanteen ja runkoon, minkä jälkeen se hinasi Saaristomerellä raakapuulauttoja ja halkoproomuja. Eniten se hinasi kaivospölkkyjä ja paperipuuta laivojen lastauspaikoille. Kaivospölkkyjä vietiin etupäässä Englantiin, paperipuuta Saksaan. Halkoja puolestaan hinattiin lähinnä Turkuun. Parin kesän jälkeen Löflund kuitenkin myi aluksen Metsäliitolle vuonna 1947.

Samana vuonna oli joukko yksityisiä metsänomistajia perustanut metsäliitosta osuuskunnan, jonka tarkoituksena oli harjoittaa puutavaran hankintaa ja myyntiä sekä metsäteollisuutta. Metsäliitto siirsi Ahdin aluksi Saimaalle, jossa se hinasi puutavaraproomuja eri puolilta vesistöä Lappeenrantaan, josta ne edelleen kuljetettiin rautateitse Haminaan merilaivoihin lastattavaksi. 1952 alusta taas korjailtiin, hyttien uusinnan ohella se sai teräksisen kannen ja sähkövalot. Seuraavana vuonna metsäliitto siirsi sen Päijänteelle, jossa sen nimeksi vaihdettiin "Saitta". Saitan päätehtävä oli nippulauttojen hinaus Saitan sahalle Vääksyyn. Omistajalla oli käytössään myös pienempi "Saitta", jonka nimen perään nyt lisättiin "II". Kansan suussa "Pikku-Saittana" tunnetun aluksen kattila vaihdettiin myöhemmin "Isoon-Saittaan".

Tukkinippujen uittamisen vähetessä Päijänteellä päätti Metsäliitto siirtää isomman Saitan takaisin Saimaalle, mikä toteutui 1958. Kuten aiemmallakin siirtokerralla, aiheutti vesistönvaihdos nytkin pulmia aluksen noston rautatievaunuun onnistuessa vasta kolmannella yrittämällä. Ensimmäisellä meinasi nostokurki kaatua aluksen päälle, toisella nostovaijerin katkeaminen aiheutti aluksen putoamisen takaisin järveen. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Siirron jälkeen alukseen tehtiin mittavat muutostyöt Pääskyniemen telakalla Savonlinnassa. Alukseen siirrettiin voimakkaampi kone saman omistajan vanhasta "Lehtiniemi"-laivasta, sen ulkoasu ja sisustus uusittiin täysin ja se sai uuden nimen "Liitto". Täysin uusittuna laiva palveli vielä pitkään, joskin lisää muutoksia tehtiin viisi kesää myöhemmin, jolloin Liitosta tehtiin öljylämmitteinen. Polttimen vaatiman sähkön tuottava dieselaggregaatti sijoitettiin kannen tasoon konehuoneen melutason pienentämiseksi. Aggregaatin suojaamiseksi kansirakenteita jatkettiin perään päin. Metsäliitto käytti Liittoa nippulauttojen hinaamiseen Lehtiniemen sahalle Savonlinnan pohjoispuolelle, ilmeisesti myös Metsä-Saimaan tehtaille Lappeenrantaan, aina vuoteen 1971, jolloin se oli Saimaan viimeinen höyrykäyttöinen linjahinaaja. Muilla vesistöillä olivat höyryhinaajista käytössä vielä ainakin Tapio ja Vetäjä V.

Seuraavana vuonna viimeisiä hinausreissujaan tehneen aluksen löysi itselleen höyrylaivaa etsinyt yksityinen henkilö, joka kuultuaan aluksen olevan poistumassa käytöstä ja menevän riisuttavaksi päätti ostaa sen. Omistaja poisti aluksen kauppa-alusrekisteristä ja palautti alukselle sen järjestyksessä toisen nimen "Ahti".

Nykyiselle omistajalleen Höyrylaiva s/s Ahti Perinneyhdistykselle se siirtyi loppusyksystä 2003. Perinneyhdistyksen toimesta Ahti palautettiin halkolämmitteiseksi vuonna 2011.

S/s Ahdin kotisatamana toimii nykyisin Kanavansuun telakan satama Lappeenrannassa.